Hampaiden narskutus: Kun degu on tyytyväinen se narskuttaa hampaitaan yhteen. Etenkin degujen rapsutellessa toisiaan tätä esiintyy. Myös silloin kun itse rapsuttelen mussukoitani. 

Heiluva häntä: Olen tulkinnut tämän olevan valppaan ja jännittyneen, kenties hieman ylienergisen degun tapa. Faunattaresta saadun degu-lehden mukaan urosdegu heiluttaa usein häntäänsä välittömästi ennen parittelua.

Häntä ylhäällä: Degu on valpas ja kokee olonsa uhatuksi.

Häntä ylhäällä, takamus esiin: Kun toinen degu nostaa hännän ja takamuksen esiin toista päin olen tulkinnut tämän vastaan panemiseksi. Usein tilanteena on siis se,että toinen on juuri syömässä ja toinen tulee häiritsemään tämän ruokailua. Silloin ruokaileva degu nostaa hännän ja takamuksen esiin toista päin ja tehostaa inisevällä äänellä haluavansa syödä yksin.

Inisevä ääni: Muistuttaa mielestäni lapsen kitisevää vastustelua, mutta vain degun kielellä. Tätä esiintyy esimerkiksi kun degut ovat samaan aikaan ruokakupilla.

Pulputtava kujerrus: Kun degut ovat tyytyväisiä ne ääntelevät hauskasti pulputtaen toisilleen. Keskustelut ovat toisinaan hyvin pitkiäkin ja ääni nousee vaihtelevasti kimeästä matalaan.

Korkea "tsik": Varoitusääni, kun degu tuntee olevansa uhattuna.

Sirkutus: Kuuluu usein parittelun aikana etenkin urosten ääntelyyn.

Haukunta: Yleensä urosdeguille kuuluva ääntely. Tämä on melko äänekäs ja toistuva ääni, joka voi jatkua tuntikausia. Uros haukkuu astuttuaan naaraan. Degu kertoo haukunnalla muille uroksille valloituksestaan.

Rummutus: Degu lyö nopeasti jalkaansa maahan. Sitä käytetään varoitukseksi uhkaavassa tilanteessa. Tämä on harvinainen piirre lemmikkideguille ja tapa esiintyy yleensä vain luonnonvaraisina elävillä yksilöillä. 

Degujen ruokinnasta liikkuu paljon väärää tietoa, joten haluan oikaista niitä. Suurin osa degujen sairauksista johtuvat väärästä ruokinnasta, kuten esimerkiksi sokeritauti, johon ne sairastuvat helposti. Lisäksi elinikä lyhenee huomattavasti jos ruokavalio on väärä. Degut ovat kasvissyöjiä ja luonnonvaraiset degut syövät pääasiassa kasvien kuoria, mukuloita, heinää sekä sipulikasveja. 

Ruokavalio luonnossa koostuu: 

42 % erilaisia ruohoja  

15% yrtit

10% siemenet

23% juuret, lehdet, pensaiden kukat

2% kaarna

8% tuoreruoka

Lemmikkidegujen ruokavalio pyrkii vastaamaan mahdollisimman lähelle luonnonvaraisen degun ruokaa. Perusruokana on suositeltavaa antaa laadukasta pellettiä. Puolet marsupellettiä ja puolet chinchillapellettiä. Deguilla tulee myös olla jatkuvasti tarjolla hyvälaatuista heinää. Se on tärkeää ruuan sulatukselle kuitupitoisuuden vuoksi ja myös poskihampaiden kunnossa pitämiseksi. Lisäksi tietysti deguilla tulee olla aina raikasta vettä tarjolla.

 Herkkuina deguille voi antaa silloin tällöin kuivattuja, myrkyttömiä kasveja, kuten voikukkaa, persiljaa ja nokkosta. Oksia tulee myös antaa jyrsittäväksi. AlfaAlfaa ei suositella korkean proteiinisuuden vuoksi.Tarvittavat mineraalit ja vitamiinit degut saavat normaalista ruuasta, joten niitä ei tarvita. Itse olen kuitenkin antanut kalkkikiven deguilleni jyrsittäväksi, koska joissakin lähteissä sitä suositellaan. 

Eläinkaupasta saatava kuivattu nokkonen on oiva herkku deguille.

On hyvin tärkeää lukea pakkausselosteet läpi, kun ostat deguillesi ruokaa. Esimerkiksi monet deguille tarkoitetut ruokaseokset eivät missään nimessä sovi niille ruuaksi. Ne sisältävät usein hedelmiä eli siis hedelmäsokeria ja melassia, joita tulee välttää. Pähkinät eivät myöskään sovi deguille korkean rasvapitoisuutensa takia. On myös vältettävä eläinkaupan herkkusiementankoja

Itse käytin aluksi Versele-Lagan pellettiseoksia. Ostin sekä Cavia Completea että Chincilla Completea ja syötin niitä sekaisin deguilleni. Huomasin kuitenkin, että pakkausselosteen mukaan kyseiset ruuat sisälsivät tasan samat pakkausselosteet. Muistan lukeneeni vielä jonkin kolmannen  eläimen Versele-Lagan pakkausselosteen ja siinäkin luki tasan sama tuoteseloste kuin kahdessa aedellisessä! Näyttää siis siltä että nämä hienot merkkiruuat, luotettavien oloisten kuvien ja mainosten takana ovat kaikki samaa pellettiseosta. Tämän uskomattoman löydön jälkeen vaihdoin marsupellettini Ox Bow Essentialsiin, joka oli muuten vähärasvaisempaa. Huolimattomuuttani tarjosin sitä mussukoilleni, kunnes huomasin sen sisältävän sekä geenimanipuloitua soijaa, sokeriruokomelassia että hiivakasvustoa! Älkää siis missään tapauksessa tarjotko sitä deguillenne! Vielä etsin täydellistä Chinchilla- ja marsupellettiyhdistelmää, mutta Versele-Laga käy hyvin marsu-tai chincilla-vaihtoehtona.

Degut ovat kehittyneet karussa maastossa, joten niiden ruuansulatus ei ole kehittynyt vaihtelevaan ruokaan. Jos joudut muuttamaan degujesi ruokavaliota muista tehdä se rauhallisesti sillä niiden ruuansulatus on herkkä.

Versele-Laga Cavia Complete on suositeltavaa ruokaa deguille.

Essentials Adult guinea pig food. Vältä tätä marsupellettiä!

Suositeltavin häkki koostuu terraarion alaosasta ja häkin yläosasta, jossa olisi paljon kiipeilytasoja. Alaosaan voi laittaa runsaasti purua, jota degut voivat myllätä mielinmäärin ilman että ne sotkevat häkin ulkopuolta. Metallinen häkinpohja puolestaan voi aiheuttaa deguille kampurajalan, joka on hyvin kivulias sairaus. Puinen pohja taas imee itseensä virtsan ja lisäksi degut saattavat jyrsiä itsensä siitä läpi. Häkin koon tulee olla minimissään eläinsuojeluasetuksen mukainen. Pinta-alaltaan 0,3 m², korkeudeltaan 0,4 m ja lisäpinta-ala ryhmässä pidettävää eläintä kohden 0,15 m². Hyvä muistisääntö on kuitenkin mitä suurempi häkki sitä onnellisempia deguja.

Meillä on vanhasta kaapista rakennettu terraarion ja häkin yhdistelmä.

Häkin sisustuksen tulee olla materialtaan puuta, koska degut ovat melkoisia jyrsimään kaiken eteensä saamansa. Muovi on vaarallista, jos sitä kulkeutuu niiden suolistoon. Degut ovat tyytyväisiä, kun saavat jyrsittäväkseen kovaa puuta. Hyviksi piilopaikoiksi soveltuvat pahvilaatikot, sekä degun kestävät lasipurkit sekä ruukut.

Kutterin purua.

Degut eivät yleensä viihdy pesämökeissä, mutta tykkäävät rakennella oman pesänsä kaikenlaisista rakennusmateriaaleista kuten paperin paloista. Olen havainnut että deguni pitävät heinätunneleita hyvinä pesinä, kun ne nostaa pystyasentoon. Sinne ne rakentavat paperinpaloista oman, lämpimän nukkumapaikkansa.Deguille on oltava riittävästi piilopaikkoja häkissä, jotta niillä on turvallinen olo, mutta ne tykkäävät myös kiivetä korkealle tarkkailemaan ympäristöään.

Degut puhdistavat turkkiaan kylpemällä hiekassa, joten parin päivän välein tulee niille antaa hiekkakylpymahdollisuus. Ei kuitenkaan kannata sijoittaa häkkiin kylpyä, koska pian degut sotkevat eritteillään hiekan. Eläinkaupasta saa Chinchilla-kylpyhiekkaa, joka sopii hyvin deguille. 4,5 kg:n paketti maksaa 11.90 euroa, mutta hiekkaa myydään pienemmissäkin paketeissa. 

Chinchilla-kylpyhiekka.

Pikkune kylpemässä.

Muista ottaa huomioon, että degut tarvitsevat paljon tilaa ja vapaana oloa. Sisusta kotisi turvalliseksi deguillesi, jotta se voi tutkiskella itsekseen paikkoja. Ne saattavat välillä haluta häkin oven auki vaikka eivät poistuisikaan sieltä. Degut tykkäävät istuskella häkin ovella tarkkaillen ja vartioiden ympäristöään.

Muru tarkkailee ympäristöään.

Kotoisin degut ovat Etelä-Amerikasta Andien vuoristolta, jossa ne saattavat elää jopa sadan yksilön yhteisöissä. Degu kuuluu lahkoon jyrsijät ja osalahkoon piikkisikamaiset. Alunperin  jyrsijät ovat päätyneet Etelä-Amerikkaan neljäkymmentä miljoonaa vuotta sitten oletettavasti ajelehtien Atlantin yli Afrikasta. Alueella ei ollut entuudestaan jyrsijöitä joten ne lisääntyivät vauhdilla ja täyttivat alueen. Joukossa oli piikkisikojen, myyrien sekä piisamien ekologisia vastineita. Varsinaiset piikkisiat, joista nimi on lähtöisin ovat kaukaisempia sukulaisia. Etelä-Amerikan jyrsijöiden lähimpiä sukulaisia ovat piikkisikamaiset jyrsijät ja maamyyrärotat. Piikkisikamaisten lahkon geenit kehittyvät keskimäärin noin kaksi kertaa yhtä nopeasti kuin ihmisten geenit. 

Degu tuotiin Eurooppaan 70-luvulla diabeteskokeiden koe-eläimiksi. Niiden jälkeläiset olivat ensimmäisiä lemmikkideguja. Deguilla on hyvä muisti ja ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä. Joidenkin degujen tiedetään käyttävän puutikkua apuvälineenä ruuan hankinnassa. 

Lemmikkinä degu on hieman haasteellisempi kuin muut jyrsijät. Se tarvitsee paljon tilaa ja sen ravinto on hyvin suppea. Oikein hoidettuna se on kuitenkin suloinen perheenjäsen, joka voi elää jopa 10-vuotiaaksi.

Degut ovat pääosin päiväaktiivisia eläimiä ottaen tasaisin väliajoin pieniä päiväunia. Ne ovat ketteriä kiipeilijöitä ja luonnollisessa ympäristössään kaivavat syviä tunneleita maan alle. Luonnossa ne kaivavat tunneleita yhteistyönä asettumalla ketjuun. Saman lauman naaraat imettävät myös toistensa poikasia.

Mikäli degut eivät ole täysin kesyjä kun hankit ne, vaatii kesyttäminen pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Päivittäisellä käsittelyllä ne oppivat pikkuhiljaa luottamaan omistajaansa ja kiintyvät siihen muita ihmisiä voimakkaammin. Ne tuntevat omistajansa äänen ja hajun perusteella. 

Olen ostanut deguni eläinkaupasta elokuussa 2014 ja vieläkin helmikuussa 2015 vasta toinen deguistani on kesy. Toinen puolestaan tulee itse mielellään syliin ja ottaa ruuan kädestäni, mutta ei pidä syliin ottamisesta. Tietenkin mitä aktiivisemmin kesyttää sitä nopeammin ne kesyyntyvät. Aluksi ne jopa purivat minua, mutta oppivat rajan puremisen ja varoituksen antamisen välille.

Degut ovat kekseliäälle omistajalle täydellisiä lemmikkejä. Niille voi opettaa temppuja, harrastaa agilitya tai vaikkapa näyttelyttämistä. Ne oppivat nopeasti uusia asioita, mutta saattavat kuitenkin välillä tehdä mielensä mukaan ja hieman luistaa tehtävistä. Se saattaa johtua omalla kohdallani siitä että opettamani asiat ovat liian yksinkertaisia älykkäille deguille. Olen opettanut ne antamaan tassua, pyörimään itsensä ympäri, kävelemään kahdella jalalla sekä hyppäämään olkapäälleni. Myös pieniä agilityratoja olen niille välillä tehnyt. 

Päätöstämme kyseisten lemmikkien hankinnasta buustasi vielä erään arvonnan voitto, jonka palkintona oli 50 euron lahjakortti Peten koiratarvikkeeseen. Sieltä sain tilattua etukäteen jo kutakuinkin kaiken mahdollisen tulevaan häkkiin.

Degumme ostimme Faunattaresta, koska kasvattajia ei ollut montaa ja nekin kaukana. Somat siskokset olivat syntyneet 21.6.2014 ja olivat juuri päivälleen luovutusikäisiä kun saavuimme kauppaan. Nimeksi annoimme näille nappisilmille Muru ja Ujo, mutta Ujon nimeksi muodostui lopulta Pikkune.

Syy miksi ryhdyin tekemään blogia deguistani on informaation vähyys kyseisistä pikku jyrsijöistä. Olen itse törmännyt hyvin ristiriitaisiin tietoihin tutkiessani degujen hoitoa, kommunikointia ja etenkin ruokavaliota. Deguni ovat hyvin nuoria, mutta olen jo oppinut niistä runsaasti enemmän asioita kuin tietoa etsimällä löysin. Haluan jakaa tietoni ja ennaltaehkäistä vääränlaisen degujen ruokinnan ja hoidon.

Toki englanninkielisiä sivustoja löytyy, mutta suomeksi tietoa on niukassa, koska degu on vielä vähän harvinainen lemmikki täällä meillä päin. Varmasti myös yleispätevää tietoa jyrsijöistä saa blogini kautta.

Muru