Degun paino on noin 170–300 grammaa ja sukupuolet ovat hyvin pitkälti samankokoisia. Lajin pituus on 20–30 cm. Noin puolet degun pituudesta on häntää, jonka päässä on tuuhea tupsu. Väriltään degu on agouti. Karva on kolmivärinen. Turkin pohjaväri on musta ja perusväri oranssi, mutta karvassa on myös vaaleampia kohtia. Muitakin värimmuunnelmia on.

 

 

Kotoisin degut ovat Etelä-Amerikasta Andien vuoristolta, jossa ne saattavat elää jopa sadan yksilön yhteisöissä. Degu kuuluu lahkoon jyrsijät ja osalahkoon piikkisikamaiset. Alunperin  jyrsijät ovat päätyneet Etelä-Amerikkaan neljäkymmentä miljoonaa vuotta sitten oletettavasti ajelehtien Atlantin yli Afrikasta. Alueella ei ollut entuudestaan jyrsijöitä joten ne lisääntyivät vauhdilla ja täyttivat alueen. Joukossa oli piikkisikojen, myyrien sekä piisamien ekologisia vastineita. Varsinaiset piikkisiat, joista nimi on lähtöisin ovat kaukaisempia sukulaisia. Etelä-Amerikan jyrsijöiden lähimpiä sukulaisia ovat piikkisikamaiset jyrsijät ja maamyyrärotat. Piikkisikamaisten lahkon geenit kehittyvät keskimäärin noin kaksi kertaa yhtä nopeasti kuin ihmisten geenit. 

Degu tuotiin Eurooppaan 70-luvulla diabeteskokeiden koe-eläimiksi. Niiden jälkeläiset olivat ensimmäisiä lemmikkideguja. Deguilla on hyvä muisti ja ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä. Joidenkin degujen tiedetään käyttävän puutikkua apuvälineenä ruuan hankinnassa. 

 

 

Lemmikkinä degu on hieman haasteellisempi kuin muut jyrsijät. Se tarvitsee paljon tilaa ja sen ravinto on hyvin suppea. Oikein hoidettuna se on kuitenkin suloinen perheenjäsen, joka voi elää jopa 10-vuotiaaksi.

Degut ovat pääosin päiväaktiivisia eläimiä ottaen tasaisin väliajoin pieniä päiväunia. Ne ovat ketteriä kiipeilijöitä ja luonnollisessa ympäristössään kaivavat syviä tunneleita maan alle. Luonnossa ne kaivavat tunneleita yhteistyönä asettumalla ketjuun. Saman lauman naaraat imettävät myös toistensa poikasia.

Mikäli degut eivät ole täysin kesyjä kun hankit ne, vaatii kesyttäminen pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Päivittäisellä käsittelyllä ne oppivat pikkuhiljaa luottamaan omistajaansa ja kiintyvät siihen muita ihmisiä voimakkaammin. Ne tuntevat omistajansa äänen ja hajun perusteella. 

Olen ostanut deguni eläinkaupasta elokuussa 2014 ja vieläkin helmikuussa 2015 vasta toinen deguistani on kesy. Toinen puolestaan tulee itse mielellään syliin ja ottaa ruuan kädestäni, mutta ei pidä syliin ottamisesta. Tietenkin mitä aktiivisemmin kesyttää sitä nopeammin ne kesyyntyvät. Aluksi ne jopa purivat minua, mutta oppivat rajan puremisen ja varoituksen antamisen välille.

Degut ovat kekseliäälle omistajalle täydellisiä lemmikkejä. Niille voi opettaa temppuja, harrastaa agilitya tai vaikkapa näyttelyttämistä. Ne oppivat nopeasti uusia asioita, mutta saattavat kuitenkin välillä tehdä mielensä mukaan ja hieman luistaa tehtävistä. Se saattaa johtua omalla kohdallani siitä että opettamani asiat ovat liian yksinkertaisia älykkäille deguille. Olen opettanut ne antamaan tassua, pyörimään itsensä ympäri, kävelemään kahdella jalalla sekä hyppäämään olkapäälleni. Myös pieniä agilityratoja olen niille välillä tehnyt.