Olimme olleet aina miesystäväni kanssa  "jyrsijäihmisiä". Oli ollut rottaa,pupua ja kääpiöhamsteria, mutta välissä oli ollut pitkä, eläinvapaa tauko. Koti oli alkanut tuntumaan tyhjältä ilman pikkuisia vipeltäjiä ja päätimme hankkia jälleen jyrsijöitä. Innostuimme Youtuben videonpätkien perusteella deguista, eli torvimyyristä.

Päätöstämme kyseisten lemmikkien hankinnasta buustasi vielä erään arvonnan voitto, jonka palkintona oli 50 euron lahjakortti Peten koiratarvikkeeseen. Sieltä sain tilattua etukäteen jo kutakuinkin kaiken mahdollisen tulevaan häkkiin.

Degumme ostimme Faunattaresta, koska kasvattajia ei ollut montaa ja nekin kaukana. Somat siskokset olivat syntyneet 21.6.2014 ja olivat juuri päivälleen luovutusikäisiä kun saavuimme kauppaan. Nimeksi annoimme näille nappisilmille Muru ja Ujo, mutta Ujon nimeksi muodostui lopulta Pikkune.

Syy miksi ryhdyin tekemään blogia deguistani on informaation vähyys kyseisistä pikku jyrsijöistä. Olen itse törmännyt hyvin ristiriitaisiin tietoihin tutkiessani degujen hoitoa, kommunikointia ja etenkin ruokavaliota. Deguni ovat hyvin nuoria, mutta olen jo oppinut niistä runsaasti enemmän asioita kuin tietoa etsimällä löysin. Haluan jakaa tietoni ja ennaltaehkäistä vääränlaisen degujen ruokinnan ja hoidon.

Toki englanninkielisiä sivustoja löytyy, mutta suomeksi tietoa on niukassa, koska degu on vielä vähän harvinainen lemmikki täällä meillä päin. Varmasti myös yleispätevää tietoa jyrsijöistä saa blogini kautta.

Muru